Animaatio tutuksi

Jokainen lapsi on joskus katsonut animaatioita. Se, kuinka animaatio syntyy, ei kuitenkaan ole itsestään selvä asia. Nykyaikaiset tietokoneella animoidut elokuvat ovat hyvin todentuntuisia ja animaation rakennetta on niistä vaikea nähdä. Jotta animaation käsite tulee lapsille selväksi, tutustutaan ryhmässä yhteisesti erilaisiin animaatioelokuviin katsomalla pätkiä niistä. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Nalle Luppakorva, Kössi kenguru tai Urpo ja Turpo. Animaatioiden katselun ohella on hyvä keskustella animaation käsitteistä. Vinkkejä animaation tekemiseen sekä lasten tekemiä animaatioita löytyy esimerkiksi Mediakeskus Metkan nettisivuilta osoitteesta www.mediametka.fi. (Pentikäinen, Ruhala & Niinistö  2007, 150-151).

Animaation hahmottamista voidaan myös harjoitella kokeilemalla liikuttaa kuvaa käsin. Kynän ja kaksinkerroin taitetun paperin avulla voidaan tehdä kahden kuvan kynäanimaatio, jossa molemmilla sivuilla on eri kuva joka vaihtuu päällimmäistä sivua kynällä pyörittäessä. Voidaan tehdä myös pidempi selailukirja, jonka kuvat vaihtuvat peukalon avulla sivuja plärätessä. Kolmas helppo vaihtoehto on valmistaa ihmekäännin, thaumarooppi. Pyöreään pahviin piirretään molemmille puolille eri kuva. Toinen kuva piirretään ikään kuin ylösalaisin. Kun molempiin reunoihin kiinnitetään kuminauhat ja pahvia pyöritetään vauhdilla, kuvat sulautuvat toisiinsa ja muodostavat yhden kuvan. (Pentikäinen, Ruhala & Niinistö  2007, 150-151).

Kuvat: Pentikäinen, Ruhala & Niinistö  2007, 150-151

Animaation äänimaailma

Äänet animaatioon lisätään vasta jälkikäteen. Äänimaailma on animaation suurin tunteisiin vaikuttava tekijä, se herättää tapahtumat ikään kuin eloon. Äänien tekemiseen voi käyttää suun ja kehon äänien lisäksi erilaisia soittimia tai muita esineitä. Kannattaa huomioida, että tekijänoikeuslaki koskee useimpia lastenlauluja. Jos haluaa käyttää musiikkia, hyvä vaihtoehto onkin säveltää musiikki itse. (Heimala 2009, 80, Pentikäinen, Ruhala & Niinistö 2007, 153).

Vinkki eskarianimaation äänimaailman sävellykseen:

Musiikki sävelletään Tarinasäveltäminen -menetelmän avulla (Hakomäki, 2000). Menetelmä koostuu neljästä elementistä. Oleellista on lapselle annettu mahdollisuus ilmaista musiikkia, vuorovaikutus toisten kanssa, teoksen merkitseminen muistiin sen toistettavuuden vuoksi sekä lopussa konsertti tai esitys tai sävellyksen tallennus. 

Lapset laittavat silmät kiinni. Luetaan yhdessä kirjoitettu runo. Pyydetään lapsia rauhassa miettimään millainen ääni heille tulee mieleen runosta. Pyydetään heitä etsimään kyseinen ääni huoneesta. Sen voi tuottaa suulla, omalla keholla, huoneen materiaaleilla tai mahdollisesti soittimilla. Kun kaikki ovat löytäneet haluamansa äänen, tehdään niitä yhdessä vuorotellen, yhtä aikaa ja yhdistetään eri ääniä monipuolisesti. Musisointiin voidaan liittää kirjainten ja numeroiden harjoittelua (esim. ”nyt soittavat kaikki, joiden nimessä on neljä kirjainta / nimessä on s-kirjain / joiden sukunimi loppuu nen-tavuun” tms.) Isolle paperille on piirretty ruudukko, lintujen laulupönttö, jossa on noin kymmenen ruutua eli lintujen asuntoa. Jokainen saa käydä laittamassa oman kirjaimensa haluamaansa asuntoon. Kirjain merkitsee lapsen valitsemaa ääntä. Tämän jälkeen opettaja osoittaa vuorotellen ruutuja ja omaa ääntään tuottaa vuorollaan kaikki ne, joiden kirjain löytyy kulloinkin näytetystä ruudusta. Säveltämistä voidaan jatkaa niin, että oman kirjaimen saa käydä lisäämässä vielä toiseen tai vaikka kolmanteenkin ruutuun. Yhteinen soitto äänitetään. Sävellystä voidaan kuunnella myöhemmin ja sitä voidaan hyödyntää projektin myöhemmissä vaiheissa animaation äänimaailmaa luodessa. (Laitila 2016).

Valo

Valo on animaatiota kuvatessa erittäin tärkeä elementti, sitä saa olla mieluummin liikaa kuin liian vähän. Valaistusta suunnitellessa on hyvä mahdollisuus tutustua valoon ilmiönä. Voidaan miettiä yhdessä mitä erilaisia valonlähteitä on olemassa. Kotitehtäväksi voi antaa yhden valonlähteen tuomisen eskariin näytille. Voidaan yhdessä kokeilla näitä valonlähteitä ja erivärisiä valoja. Tutustutaan kovaan ja pehmeään valoon. Tutkitaan miten ne heijastuvat eri pinnoilta. Samalla on hyvä tilaisuus tutkia myös sitä, kuinka varjo syntyy. Kokeillaan rakennettua animaatioympäristöä apuna käyttäen, miltä sama ympäristö näyttää erilaisissa valaistuksissa. Ympäristöstä voidaan ottaa valokuvia erilaissa valoissa. (Heimala 2009, 44-51).