Tämän vaiheen tarkoitus on tuottaa yhteinen runo, joka on syntynyt lasten omien satujen synnyttämistä tuntemuksista ja ajatuksista. Jotta lapset saavat kokemuksia siitä, miten kielellä ja keholla voidaan leikkiä ja viestiä, satujen synnyttämiä ajatuksia työstetään yhdessä erilaisin ilmaisun keinoin. Ennen varsinaisia harjoituksia voidaan keskustella satujen herättämistä ajatuksista.  Mitä mukavaa saduista jäi erityisesti mieleen? Mikä jäi mahdollisesti mietityttämään? Millaisia tunteita sadut herättivät. Nimetään noita tunteita. (Kts. Sarmavuori 2011, 199-203.)

Satujen aiheita voidaan käsitellä esimerkiksi draaman, sanataiteen tai tanssin keinoin. Osa harjoituksista voi olla spontaaneja, mutta mukana voi olla myös enemmän suunnitelmaa vaativia tehtäviä. Monia harjoituksista voidaan tehdä yhdessä, osa puolestaan voi olla sellaisia, joissa osa esiintyy ja toiset ovat yleisönä.  Harjoituksia voidaan tehdä useaan eri otteeseen ja usealla eri tavalla.

Esimerkkiharjoituksia:

Esitetään satujen tapahtumia pantomiimina ilman ääntä. Toiset voivat arvata mistä tapahtumasta on kyse.

Voidaan kertoa satuja ryhmässä sana kerrallaan: jokainen sanoo vuorollaan yhden sanan josta seuraava jatkaa.

Tehdään stillkuvia, joissa lapset ovat osa liikkumatonta kuvaa jostain satujen tilanteesta.

Opettaja sanoo hahmoja tai asioita saduista ja lapset tekevät niistä patsaita omalla kehollaan. Näitä voidaan tehdä myös pareittain tai ryhmissä.

Opettaja lukee satuja ja lapset esittävät niiden tapahtumia samalla spontaanisti.

Keksitään satuihin tanssillisia liikkeitä.

Voidaan valita saduista hahmoja, joita lapset esittävät. Kaveri voi kertoa hahmoa esittävän puolesta, millainen hän on, mitä hän ajattelee ja tuntee.

Tehdään hahmoille ilmeitä, eleitä, liikkeitä, ääniä jne.

(Kts. Martinez-Abarca & Nurmi 2015, Toivanen 2010)

Kun lasten omia satuja on työstetty erilaisin ilmaisun keinoin, siirrytään itse runon kirjoitusvaiheeseen. Jokainen lapsi saa kertoa vuorollaan sanoja, joita esitetyistä harjoituksista tai alkuperäisistä saduista tulee mieleen. Sanat kirjoitetaan ylös. Sanat tavutetaan ja taputetaan, mietitään mitä kirjaimia niistä löytyy. Kerätään yhteen sanoja, jotka alkavat samalla kirjaimella. Maistellaan ja toistetaan sanoja. Tehdään yhteinen runo. Se tapahtuu niin, että jokainen saa vuorollaan kertoa asian, joka tulee jostain sanasta tai sanoista mieleen. Opettaja kirjoittaa ylös syntyvän runon ja lukee lopuksi sen kaikille. 

Runo kirjoitetaan isolle julistepohjalle isolla ja asetetaan näkyvälle paikalle eskaritiloissa, jotta lapset voivat tarkastella, tutkia, pähkäillä ja pohtia sitä aina halutessaan.