Sadutus on Monika Riihelän kehittämä menetelmä, jonka tarkoituksena on kerätä talteen lapsen itsensä kertoma satu sellaisena kuin lapsi itse sen haluaa kertoa. Lapsi itse on aktiivinen toimija ja aikuisen rooli on olla tallentamassa lapsen tuottama tarina. Välineiksi riittää kynä ja paperia. Tärkeintä on aito kiinnostus ja kunnioitus lasta kohtaan. Sadutuksessa aikuinen sanoo lapselle tai lapsiryhmälle: ”Kerro satu. Kirjoitan sen muistiin juuri niin kuin kerrot mitään muuttamatta. Lopuksi luen kertomuksen sinulle ja voit muuttaa tai korjata sitä mikäli haluat.” 

Ryhmän aiemmin valitsemaa ilmiötä aletaan työstää aluksi sadutuksen keinoin. Jokainen lapsi otetaan yksitellen sadutettavaksi. Sadutuksessa yleensä lapsi saa kertoa sadun mistä asiasta tahansa. Tällä kertaa pyydetään lasta kuitenkin kertomaan tarina nimenomaan tutkittavaan ilmiöön liittyen. Kaikkien lasten sadut kerätään yhteen. Kun kaikkien sadut ovat valmiit, kokoonnutaan projektin tiimoilta yhteen ja luetaan ryhmälle nimettöminä kaikki sadut. (Kts. Riihelä ym. 2008, 98-101).